Yhteystiedot

Kerron mielelläni lisää palveluistani. Yhteisen keskustelun avulla saamme hahmotettua, millä tavoin voin parhaiten auttaa sinua tai yhteisöäsi.

Helpoiten tavoitat minut sähköpostilla.

Lähetä minulle viesti!

nooraoikarinen

Arjen tapojen purkaminen janalle. Vuosia sitten v

Arjen tapojen purkaminen janalle.

Vuosia sitten vastaani tuli John Drydenin sanat: ”We first make our habits, and then our habits make us.” Olennaista mielestäni näissä sanoissa on se, että (uudet) tavat rakennetaan, ne harvoin tapahtuvat itsestään.

Aika usein mietimme asiakkaiden kanssa arjen tapoja janan kautta. Kuukausi on usein aika hyvä aikajänne, jota voi tarkastella.

Millaiset arjen tavat janalla toistuvat? Tapahtuuko jokin asia kerran kuussa, jokin taas kerran viikossa? Mitkä asiat tapahtuvat useamman kerran viikossa, mitkä päivittäin, mitkä kenties useamman kerran päivässä?

Tämän tarkastelun avulla moni kertoo, että nyt kokonaisuus aukeaa aivan eri tavoin. Jos käyt kerran, pari kuussa syömässä pizzaa tai hampurilaista, käy hyvällä omalla tunnolla. Jos taas jätät aamupalan syömättä arkipäivisin, se tarkoittaa noin 20 kertaa kuukaudessa. Siihen olisi hyvä lähteä tekemään jo muutoksia. Tai entä jos kävelet töihin päivittäin 15 minuuttia suuntaansa? Se tekee kuukaudessa noin 10 tuntia liikuntaa, joka tulee tavallaan kuin itsestään.

Tämän tarkastelun kautta moni löytää heti itse kohdat, joihin haluaa tehdä muutoksia. Harvoin mitään rakennetaan kertarykäisyllä, vaan moni asia määrittyy arjen tapojen ja toistojen kautta. Aluksi niihin täytyy kiinnittää hieman enemmän huomiota ja pitää muutokset mielen agendalla. Mutta kun muutokset ankkuroituvat arkeemme ja saavat toistoja viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana, moni asia alkaakin olla eri tavoin.

Onko sun janalla jotain, mitä haluaisit muuttaa? Onko jotain, mitä ehkä haluaisit lisätä tai poistaa?

#arjenteot
#rutiinit
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle
#peacebypiece

Kuvitellaan tilanne, että ajat maantietä nopeude

Kuvitellaan tilanne, että ajat maantietä nopeudella 80 km/h kohti kaupunkia. Jossain vaiheessa vastaan tulee liikennemerkki, jossa nopeusrajoitus muuttuu 60 km/h. Et välitä siitä, vaan jatkat aiemmalla nopeudella. Vastaasi tulee myös taajama-liikennemerkki, nopeutta pitäisi laskea. Ohitat sen, kunnes vastaan tulee liikennemerkki, joka opastaa ajaan nopeudella 40 km/h. Pian saavut keskustaan ja nopeutesi on edelleen sama, kuin maantiellä. Millainen on auton hallintasi? Millainen on riski, että vahinkoja alkaa tapahtumaan? Mikä on todennäköisyys, että homma pysyy hanskassa?

Aika usein mietimme asiakkaiden kanssa tämän avulla syömistilanteita. Yllä mainitsemani liikennemerkit ovat usein kehomme viestimiä nälkäsignaaleja, jotka hyvin usein ohitetaan. Se usein altistaa sille, että nälkä ehtii kasvaa kovaksi ja kokemus syömisen hallinnasta pettää. Tällöin usein tulee syötyä suurempia annoksia, kuin oli aikomus. Ja myös ruokavalinnat poikkeavat helpommin suunnitellusta. Lopputulos voi olla sellainen, johon ei ole tyytyväinen.

Yksi hyvä tapa viedä omaa syömistä kohti tasapainoa on huomata ja kuunnella kehon lähettämiä liikennemerkkejä. Joskus voi olla tilanne, että signaalit ovat hukassa, mutta liikennemerkkien kuuntelua ja huomaamista voi opetella.

Kuunnellaan ja katsotaan liikennemerkkejä kunnioittaen. Niin liikenteessä, kuin muuallakin.

#ruokarauha
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle
#peacebypiece

Paluu perusasioiden äärelle. Kuvaan usein hyvin

Paluu perusasioiden äärelle.

Kuvaan usein hyvinvointimme kokonaisuutta kolmion kautta. Yksi kolmion kulmista on ravitsemus, yksi on lepo ja uni, yksi on liikunta.

Kuvitellaan, että kolmio kelluu veden päällä. Yksi kolmion kulmista, esimerkiksi uni ja lepo on jäänyt liian vähäiseksi ja se alkaa uppoamaan. Mitä tapahtuu kahdelle muulle kolmion kulmalle? Ne lähtevät uppoamaan perässä.

Sama toimii toki toiseenkin suuntaan. Kun yksi kulma alkaa kohoamaan, alkaa kohoaminen myös muissa kulmissa. Ehkä tämän mielikuvan avulla on helppo oivaltaa, miten esimerkiksi riittävän unen ja levon turvaamisella voidaan löytää tasapainoa myös syömisen ja liikunnan kanssa.

Moni asia arjessa toimii helpommin, kun muistamme pitää omista perustarpeistamme kiinni, eli jokaisesta kolmion kulmasta. Silloin kehon rinnalla myös mielikin jaksaa paremmin. Elämään kuuluu se, että välillä joku kulmista uppoaa meistä riippumattomista syistä. Silloin on kenties hyvä pysähtyä ja lempeästi tutkia, minkä kulman kohdalla minulla on vaikutusmahdollisuuksia?

Kelluvan tai sitten uppoavan kolmion äärelle on hyvä pysähtyä näin kesälomien jälkeen ja alkavan syksyn edellä. Onko jotain, mitä olisi tärkeää huomioida perustarpeiden suhteen?

Valoa sadepäivään. ☀️

#ruokarauha
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle
#peacebypiece

Juttelin tällä viikolla viisaan kollegani kanssa

Juttelin tällä viikolla viisaan kollegani kanssa kasvun kirittäjistä. Hän oli havainnut omassa puutarhassaan, kuinka eri kukkien sijainnin vaihtaminen oli vaikuttanut myös muiden kukkien kasvuun. Keskustelu polveutui aika hyvin myös meihin ihmisiin, siihen millä tavoin muut ihmiset vaikuttavat myös meihin.

Moni meistä tietää, miten osalla kohtaamistamme ihmisistä on valtavan innostava vaikutus. Toisen silmien säihke tarttuu itseenkin ja tulee olo, että hei tää on hyvä juttu! Asioiden lisäksi tulee olo, että minä olen hyvä, osaava ja arvokas! Parhaimmillaan tällaiset ihmiset ovat osa kuplaamme, osa vaikutuspiiriämme.

Jokainen tietää myös varmasti ihmisiä, joiden seurasta lähtee takki tyhjänä ja nahistuneena. On olo, että ei kannata edes yrittää. Ja olinpa tollo, kun sellaista edes mietin.

Kummanlaisessa kuplassa ja seurassa sinä viihdyt mieluummin? Kummassa kuplassa myös sun parhaat puolet tulee esiin? Millaisessa kuplassa sinä tulet hyväksytyksi, kohdatuksi ja kuulluksi?

Mene sellaista kuplaa kohti, missä sun on hyvä olla. Voin luvata, että se tekee monella eri tasolla sulle hyvää. 🤍

Hyväksyviä, lempeitä kuplia jokaiselle viikonloppuun. 🤍🙏🏻✨🫶🏼

#ruokarauha
#kehorauha
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle
#peacebypiece

Tupsahtavatko asiat omalle polulle?

Arvelen, että jokaisella meistä on ollut hetkiä ja tilanteita, kun asiat ovat loksahtaneet paikalleen. Jokin juttu on vain tupsahtanut eteen, joka on laittanut rullan pyörimään.

Kuinka paljon tällaisissa tilanteissa on taustalla tekoja ja toimintaa, että palasten loksahtaminen paikoilleen on mahdollista? Kuinka paljon olemme itse alkaneet mahdollistamaan asioita, jotta voimme mennä kohti sitä, minne haluamme mennä?

Asioiden mahdollistaminen omassa arjessa on toistuvasti läsnä omassa työssä. Mitkä ovat ne asiat ja teot, joille täytyy lähteä luomaan rakoja, jotta voimme mennä kohti haluamiamme asioita? Kohti elämää, jota haluamme elää?

Hyvä kysymys itselle on se, että millaista elämää toivoisin eläväni puolen vuoden tai vuoden päästä? Onko siellä jotain sellaista, mitä voisin lähteä mahdollistamaan jo nyt? Jossain vaiheessa saatamme huomata, että osa toivomistamme jutuista on tupsahtanut arkeemme ja päiviimme. Vaikka sitä se ei lopulta ole lainkaan, vaan olemme itse mahdollistaneet tämän tupsahtamisen.

Mitä sinä toivot sinun arjessa olevan puolen vuoden päästä?

#peacebypiece
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle

Kävin hyvän keskustelun viime viikolla erään u

Kävin hyvän keskustelun viime viikolla erään urheiluvalmentajan kanssa. Puhuimme uusien asioiden ja uuden tekniikan opettelusta. Uusia asioita opeteltaessa into ja halu kehittyä on usein niin kova, että tekemisessä voi iskeä vauhtisokeus. Tällöin voi käydä niin, että vahva kivijalka jää rakentumatta, sillä toistojen määrä kivijalan rakentumiselle jää liian alhaiseksi. Edetään liian vauhdilla. Jos kivijalka ei ole vahva, kuinka kestävää on rakentaa uutta sen päälle?

Tämä sama ajatushan pätee hyvin moneen muuhunkin asiaan elämässä, myös syömiseen. Millainen rakennelma rakentuu sellaisella tyylillä, jossa kaikki laitetaan kerralla kuntoon nopealla aikataululla? Tämä rakennelma pysyy usein niin kauan pystyssä, kunnes tapahtuu asia nimeltä elämä. Tulee jotain yllättävää, odottamatonta, jotain muuta ajatusta ja kapasiteettia vaativaa.

Muutosmatkalla usein unohtuu se, että vanhojen tapojen rakennelma on usein hyvin vahva, vuosien ja vuosikymmenten aikana vahvistunut kokonaisuus. Tämän rakennelman taustalla on valtava määrä toistoja. Ehkä juuri sen vuoksi tähän rakennelmaan palaaminen tapahtuu niin helposti, vaikka tavat eivät olisikaan meille hyväksi.

Mietimmekin usein asiakkaiden kanssa, että millaisen rakennelman rakentaminen tässä hetkessä on mahdollista? Mitä osaa kivijalasta lähdemme rakentamaan tämän hetken resursseilla? Tämä lähestymistapa mahdollistaa sellaisen rakennelman rakentamisen, joka kestää syksyn ja talven sateita ja myrskyjä. Moni lähtee rakentamaan Eiffel-tornia vanhan merenpohjan päälle, jossa pohjat on tekemättä. Jokainen voi arvata, mitä tapahtuu tuulen tuivertaessa.

Arjen toistojen merkityksen korostaminen ei ole kovin mediaseksikästä, eikä sillä saada aikaa klikkiotsikkoja. Mutta arjen puurtaminen ja toistojen tekeminen on lopulta se, joka erottaa jyvät akanoista.

Mitä ajatuksia herää?

#ruokarauha
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle
#peacebypiece

Mitä jätät tekemättä tänä syksynä? Aika u

Mitä jätät tekemättä tänä syksynä?

Aika usein teemme itsellemme listaa asioista, joita täytyy tehdä. Ja toki moni asia tapahtuu ja toteutuukin sen myötä, kun se on mielemme ja tekojemme agendalla.

Kuinka usein lopulta mietimme, että mitä jätämme tekemättä, jotta meille mieleinen arki voi rakentua? Onko arjessamme jokin tai joitakin asioita, jotka vievät tilan asioilta, jotka ovat meille tärkeitä? Tai vievät tilan pois hetkiltä, jolloin voisimme pitää huolta itsestämme?

Asiakkaiden kanssa tutkimme usein heidän arkea ja kalenteria, joka on kovin täynnä. Aikaa itsestä huolehtimiseen on puolestaan usein vähän. Sen sijaan, että lähdemme rakentamaan asioita to do-listan hännille, mietimme usein, onko nykyhetkessä jotain sellaista mitä voisi lähteä karsimaan? Onko siellä jotain, jonka avulla päiviin ja arkeen saisi huokoisuutta.

Aika usein itselle tärkeät teot ja hyvinvointi lähtevät rakentumaan niiden hetkien avulla, kun kalenteriin saadaan lisää happea.

Mitä sinä jätät tekemättä tulevana syksynä?

#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle
#peacebypiece

Tasalaatuisuus? Pariisissa on meneillään olympi

Tasalaatuisuus?

Pariisissa on meneillään olympiahuuma. Tuntuu hienolta saada katsoa kisoja television välityksellä. Beach volleyta katsoessani selostaja kertoi, että yksi katsomani pelin pelaajista oli nyt neljänsissä olympialaisissaan. Aloin miettimään, että mikä mahdollistaa sen, että pelaaja voi olla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen maailman huipulla? Lisäksi mietin, että mikä erottaa hyvän pelaajan huippupelaajasta?

Kysyin asiaa entiseltä huippu-urheilijalta. Sain vastaukseksi, että yksi erottava tekijä hyvän ja huipun välillä on tietynlainen tasalaatuisuus. Huippupelaajalla huonon ja hyvän suorituksen välinen ero on pienempi, kuin hyvällä pelaajalla. Tiukassakin paikassa huippupelaaja pystyy pitämään aina tietyn tason suorituksissaan.

Onko tässä jotain, mistä voisimme ottaa oppia ihan tavallisen elämän ja arjen olympiakisoihin? Jos mietitään syömistä, niin eikö tässä voisi ajatella, että vaihteluväli on aika suuri jos hyppii tiukan kurin ja hällävälismin välillä? Onko joustavan ja sallivan syömistavan vaihteluväli kenties pienempi? Ehkä sallivuus ja joustavuus ovat avaimet tasalaatuisuuteen, joka kuitenkin rakentaa kestävää ja pitkäkestoista hyvinvointia?

Syksyt ovat tunnetusti dieettien ja kuurien kulta-aikaa. Meneillään olevien olympiakisojen jälkeen starttaa taas uusi olympiadi, neljän vuoden jakso ennen seuraavia kisoja. Ehkä sinun tuleva oma olympiadi voisi perustua tällä kertaa tasalaatuisuuteen, eikä äärilaitojen välillä hyppimiseen?

#kestävähyvinvointi
#ruokarauha
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle
#peacebypiece

Loppuuko kehitys tyytyväisyyteen? Vuosien varrel

Loppuuko kehitys tyytyväisyyteen?

Vuosien varrella olen kuullut useaan otteeseen sanat, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Aika usein nämä sanat nousevat esille, kun asiakkaat kertovat muutosprosesseistaan syömiseen ja liikkumiseen liittyen.

Osa kokee, että jatkuvan kehittymisen tarpeen alle väsähtää. Mikään ei meinaa riittää, vaan aina tulisi pyrkiä parempaan. Osa on kuvannutkin, että väsähtäminen on johtanut hyvän pätkän jälkeen repsahtamiseen ja vanhoihin, hyvinvointia tukemattomiin tapoihin palaamiseen.

Pääsin keväällä todistamaan mainiota hetkeä vanhan uskomuksen taklaamisessa. ”Kehittyminen loppuu tyytyväisyyteen” -uskomus oli aiemmin saanut voimat loppumaan ja rakentanut ison muurin ylipäänsä muutosten tekemiselle.

Aloitimme asiakkaan kanssa yhteistyön itsestä huolehtimisen ja hoivaamisen kärjellä. Keskityimme arjessa usein toistuviin asioihin ja hyvien tekojen lisäämiseen. Muutaman kuukauden aikana moni arjen tapa sai uuden muodon, jotka tukivat hyvinvointia.

Viimeisellä tapaamiskerralla kysyin, että mitä ajatuksia jatkosta? Hetken hiljaisuuden jälkeen sain vastauksen: ”Opettelen olemaan useammin tyytyväinen jo tekemiini muutoksiin. Olen huomannut, että tyytyväisyys ja kiitollisuus tukevat hyvinvointiani paljon paremmin, kuin loputtomassa riittämättömyydessä vellominen.”

Voisiko uusi uskomus siis ollakin, että ”Tyytyväisyys tukee hyvinvointia”? Ehkä tyytyväisyys onkin yksi tärkeä elementti pitkäkestoisen hyvinvoinnin rakentamisessa ja näiden taitojen kehittämisessä?

#peacebypiece
#ruokarauha
#rauhahyvinvoinnille
#rauhasyömiselle

Hellitä. ”Jos en pidä jatkuvasti tiukkaa kuri

Hellitä.

”Jos en pidä jatkuvasti tiukkaa kuria, kaikki menee ihan plörinäksi.” Oletko kenties joskus itse ajatellut näin? Tai kuullut nämä sanat jonkun toisen suusta?

Kuulen näitä sanoja lopulta melko usein. Tuolla ”kaikella” tarkoitetaan minun työssäni usein omaa syömistä, jonka ajatellaan lähtevät käsistä, jos jatkuva kuri ei ole läsnä. Aika usein on tilanne, että toiminnassa on kaksi vaihetta: musta, eli tiukka kuri. Tai valkoinen, jota moni kuvaa ”hällävälismiksi”.

Ehkä tässäkin omaa toimintaa voisi tutkia huolenpidon kautta? Kuinka monen keho ja mieli jaksaa hyvin pitkässä juoksussa kurin ja kontrollin alaisuudessa? Tai toisaalta, jos ”millään ei ole mitään väliä”, onko sekään väylä voida hyvin? Entä jos tasapaino löytyykin harmaalta alueelta?

Ehkä kurista ja kontrollista hellittäminen on yksi keino pitää huolta itsestä? Ehkä se lopulta on avain tasapainoon, jossa voimme hyvin pitkässä juoksussa? Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, vaan riittävä määrä riittävän hyviä valintoja ja tekoja riittää.

Voit päästää itsesi helpommalla ja silti pitää huolta itsestäsi. Tai ehkä hellittäminen lopulta onkin sopiva tapa pitää huolta?

🫶🏼🙏🏻✨🤍

#peacebypiece
#rauhasyömiselle
#rauhahyvinvoinnille
#pidähuoltaäläkuria

Luo sääntöjen sijaan periaatteita. Aika usein

Luo sääntöjen sijaan periaatteita.

Aika usein vastaanotolla nousevat esiin erilaiset syömiseen liittyvät säännöt, kiellot tai rajoitukset. Näitä kun kertyy pitkässä juoksussa paljon, voi tasapainoisen syömisen rakentaminen tuntua välillä melko haastavalta.

Usein kannustankin pohtimaan, että voisiko sääntöjen sijaan rakentaa syömiseen liittyviä periaatteita? Sellaisia, joiden kärkenä olisi hyvinvoinnista ja itsestä huolehtiminen?

Periaatteista on hyvä pitää kiinni pitkällä aikavälillä. Mutta maailma ei kuitenkaan kaadu, vaikka joskus periaatteista kiinni pitäminen ei onnistu.

Mitä syömiseen liittyvät periaatteet voivat esimerkiksi olla?
🌿 Pyrin syömään aamupalan ennen töiden aloitusta.
🌿 Jokaisella aterialla olisi aina vähintään yhtä väriä kasvikunnan tuotteita.
🌿 Pidän työpäivän aikana vähintään yhden pidemmän tauon, jotta ehdin syömään lounaan tai päivällisen.
🌿 Annan itselleni ruokarauhan, enkä hoida muita asioita, kun syön.

Usein periaatteet rakentavat arjen syömisellemme hyvän pohjan, joka sallii myös sen, että joka kerta periaatteista ei voi pitää kiinni. Ne asiat, mitkä toistuvat usein arjessamme, määrittävät paljolti hyvinvointiamme. Poikkeukset ja sivuluisut eivät rapauta hyvin rakennettua kokonaisuutta.

Millaisia syömiseen liittyviä periaatteita sulla on?

#peacebypiece
#palapalalta
#rauhasyömiselle
#rauhahyvinvoinnille

Mikä on sopiva tasapaino? Puhun paljon ennakoinn

Mikä on sopiva tasapaino?

Puhun paljon ennakoinnin merkityksestä tasapainoisessa syömisessä. Sain eräältä seuraajalta seuraavanlaisen kysymyksen: Onko liiallinen ennakointi hyväksi? Eikö sekin voi mennä yli?

Aivan loistava kysymys! Sillä voihan se.

Asiaa voisi lähestyä janan avulla. Ajatellaan, että janalla kulkee ennakoinnin määrä. Toisessa päässä ennakoinnin määrä on 0 ja voidaan kuvata sitä tietynlaisena ”hällävälisminä”. Silloin syömiseen liittyvä ennakointi on siis 0, eli oikeastaan minkäänlaista etukäteissuunnittelua ei ole. Toisessa päässä on luku 100, joka voisi kuvata kontrollia, kenties hyvin voimakasta sellaista. Kaikki ateriat ja suupalatkin etukäteen mietitään etukäteen ja näistä lipsuminen voi tuottaa ahdistusta. Ruoat ehkä punnitaan ja mitataan.

Kuulen viikoittain tarinoita, joissa ihmiset hyppivät vuosia, tai vuosikymmeniäkin enemmän tai vähemmän näiden ääripäiden välillä. Onko ihme, että tulee hetkiä jolloin syömisen miettiminen ei kiinnosta millään tasolla, jos välillä elää valtavan voimakkaan kurin alla? @maaretkallio on sanonut loistavasti: Mitä kovempi kuri, sitä suurempi lipsahdus. Se pätee hyvin syömisen kentällekin.

Mikä on sitten sopiva ennakoinnin määrä ilman liian voimakasta kontrollia? Se löytyy kenties jostain ääripäiden väliltä. Riittävä ennakointi auttaa meitä tekemään toistuvasti hyviä valintoja ja usein estää voimakkaiden nälkäpiikkien syntymisen. Ennakointi tuo myös tilaa ja rauhaa syömiselle, kun osa syömisen palikoista on mietitty etukäteen.

Mitä ajattelet? Missä sinä olet tässä ennakoinnin janalla?

#ennakointi
#tasapainoinensyöminen
#syömisenilo
#arkisyöminen

Peace by piece. Mikä tuo meille hyvinvointia? Ma

Peace by piece.

Mikä tuo meille hyvinvointia? Mahdollisuuden voida hyvin arjessamme? Arvelen, että tietynlainen rauha. Usein se rauha koostuu useasta pienestä palasesta. Kun arjessa on riittävästi rauhan palasia, tuo se puskuria sietää paremmin myös rauhattomampia hetkiä ja palasia.

Yksi kovasti mieleen jäänyt hetki kuluneelta keväältä oli asiakkaan jakama kokemus, kun hän oli vähitellen päästänyt irti tiukan laihdutuskierteen otteesta. Hän koki, että oli löytänyt yhä useammin hetkiä, joissa koki rauhan tunteen syömisen kanssa.

Mitä nämä rauhan hetket tarkoittivat arjessa? Eri syömistilanteet eivät enää ahdistaneet yhtä paljon ja usein, kuin aiemmin. Asiakas oli huomannut, että ajatuksia riittää enemmän moneen muuhunkin asiaan, kun syömiseen liittyvät asiat eivät toistuvasti valtaa mieltä. Myös syömiseen liittyvä syyllisyys ja armoton sisäinen puhe olivat vähentyneet.

Voi kuulostaa pieniltä asioilta. Mutta kun tällaiset asiat lähtevät toistumaan, rakentavat ne pala palaselta meille rauhaa hyvinvoinnin ja syömisen maailmaan.

Peace by piece, se on mun missio. 🤍✨🙏🏻🫶🏼

Mitä toivot näiltä tapaamisilta? Usein kysyn t

Mitä toivot näiltä tapaamisilta?

Usein kysyn tätä asiakkaalta ensimmäisellä tapaamiselle. Usein saan vastaukseksi toiveen, syömistä ei tarvitsisi miettiä. Tämä on signaali siitä, kuinka paljon syömiseen liittyvät ajatukset vievät ajatuksiamme.

Sitä en voi luvata, että syömistä ei tarvitsisi miettiä lainkaan. Mutta sen lupaan, että ennakoinnilla ja kehon viestejä kuuntelemalla syömiseen liittyviä ajatuksia voi vähentää ja niiden voimakkuutta lieventää.

Ajattelen, että tasapainoinen arjen syöminen on tavallaan kuin portaiden kipuamista ylöspäin. Ensimmäisellä askeleella annetaan hetki esimerkiksi ruoan tai reseptin bongaamiselle. Seuraavalla askeleella tarvittavat ainekset laitetaan ostoslistalle. Kolmannella stepillä ostetaan tarvikkeet. Neljäs porras on usein ruoan valmistaminen. Ylimmällä portaalla odottaa ”vain syöminen”. Tällä portaalla meillä on aika hyvin aikaa rauhoittua syömisen äärelle ja kuunnella, milloin olemme sopivan kylläisiä. Tällä tyylillä syömistä kyllä täytyy miettiä, mutta ehkä vain pieninä hetkinä.

Tasapaino arjessa säilyy melko hyvin, kun ensimmäiset portaat tekee ilman voimakkaita nälän tunteita. Tasapaino säilyy edelleen aika hyvin, vaikka kahdelle viimeiselle portaalle menisi välillä melko voimakkaankin nälän kanssa.

Mutta aika moni kompastelee arjen syömisessä siinä, että jo ensimmäiselle portaalle astutaan nälkä kaverina. Ennen kuin päästään kipuamaan portaita ylöspäin, viimeisellä portaalla on aika usein ”voisin syödä ovenkarmitkin” -nälkä. Tällöin usein syödään kylläisyyden tunteen yli, sillä nälkä on päässyt niin voimakkaaksi. Tai hypätään suoraan ylimmälle portaalle ja saatetaan valita jotain ”ei niin hyviä” vaihtoehtoja.

Voi olla, että tämän jälkeen tulevaa tai tulevia aterioita aletaan rajoittamaan tai skippailemaan. Mielen voi vallata erilaiset säännöt ja ehkä uskomukset syömiseen liittyen. Kun nälän ja kylläisyyden tunteiden ääripäät astuvat kuvioon, vie syömiseen liittyvät ajatukset lopulta aika paljonkin kapasiteettiamme. Kovan nälkäpainin kanssa syömiseen liittyvät ajatukset harvoin ovat myönteisiä.

Luotan arjen syömisessä riittävään ennakointiin. Pieniä, toistuvia tekoja. Niistä arjen syömisen tasapaino koostuu.

Onko sulla kehouskomuksia? ”Vain tietyn kokoise

Onko sulla kehouskomuksia?

”Vain tietyn kokoisena tai painoisena voin käyttää tietynlaisia vaatteita. Tai harrastaa tietynlaista liikuntaa.”

”Vain tietyn kokoisena tai näköisenä olen rakastettava, hyväksyttävä tai arvokas.”

”Tietyn painoisena en voi syödä tiettyjä ruokia. Tai minun on sallittua syödä vai tietynlaisia annoksia.”

”Kehoni koko tai paino kertoo jotain älykkyydestäni tai osaamisestani.”

”En voi käyttää tämän kokoisena uimapukua tai bikineitä. Enkä ehkä mennä edes rannalle.”

Listaa voisi jatkaa pitkälle.

Uskomukset, kuten kehoon liittyvät uskomuksetkin, rakentuvat meille elämän varrella. Vaikka ne voivat olla tosi vahvoja ja itsestäänselvyyksiäkin meille, niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Usein ne luovat elämäämme erilaisia rajoituksia ja voivat estää meitä tekemästä asioita, joita haluaisimme tehdä.

Mitä jos lähtisit kyseenalaistamaan uskomuksiasi ja aloitat pieninkin askelin menemään sitä kohti, minne sydämesi sanoo? Entä jos laitat aamulla sen paidan tai housut päällesi, joka liian monena on jäänyt kaappiisi odottamaan vuoroaan? Entä jos kokeilet energiaa polttavan treenin sijaan jotain tapaa liikkua, joka sinusta tuntuu hyvältä? Entä jos syöt itsesi aterialla sopivan kylläiseksi, etkä mieti liikaa, mikä on ”sopiva” määrä ruokaa?

Pala palalta on mahdollista muuttaa meitä rajoittavia uskomuksia. Se vaatii tiedostamista ja aktiivista toimintaa. Mutta se on mahdollista. 🤍🫶🏼✨🙏🏻

Ja minä tiedän sen. Hyvin moni tuskailee vastaa

Ja minä tiedän sen.

Hyvin moni tuskailee vastaanotolla sen kanssa, että tietää kyllä, miten tulisi syödä ja liikkua. Eittämättä se valtaosalla onkin näin. Mutta riittääkö tieto muuttamaan arjen tapoja?

Tieto hyvistä ruokavalinnoista ja rytmistä, samoin kuin oivallisista liikuntalajeista ja riittävästä liikunnan määrästä on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Näiden teemojen rinnalla olisi hyvä tutkia myös sitä, että tiedänkö tai tiedostanko sen…

✨…mitä tieto tarkoittaa konkretian tasolla minun arjessani?
✨…mitkä olisivat sopivat muutokset tämän hetken voimavaroillani ja resursseillani?
✨…miten ajatukset ja tunteet vaikuttavat syömiseeni ja liikkumiseeni?
✨…millaisia uskomuksia minulla on syömiseen ja liikkumiseen liittyen?
✨…millaisia sääntöjä, kieltoja tai rajoitteita mielessäni on syömiseen tai liikkumiseen liittyen?
✨…mitkä asiat tekevät muutoksesta minulle merkityksellisen?
✨…saanko riittävästi tukea kaipaamaani muutokseen?

Näitä teemoja tutkimalla muutoksia saadaan tapahtumaan usein myös arjen tekojen tasolla. Kun ymmärrämme kokonaisuutta paremmin, myös pitkäkestoiset muutokset ovat mahdollisia. 🤍✨🫶🏼🙏🏻

Mitä voit tehdä jo tänään?

Aika usein törmäämme muutostoiveissa siihen, että niin paljon pitäisi muuttua kerralla. Ruokavalio on yksi oiva esimerkki siitä, miten ”kerralla kaikki kuntoon” - ajattelu saa nousevan innokkuutemme nopeastikin sammumaan.

Monen arjessa jaksaminen, aikataulut ja olemassa olevat resurssin luovat omat, välillä tiukatkin raaminsa tekemiseen. Sen vuoksi onkin hyvä kysyä, että millainen muutos on mahdollinen olemassa olevilla raameilla? Mikä on se pieninkin teko, jonka voisit tehdä jo tänään?

Suuri merkitys on niillä asioilla, jotka toistuvat usein. Ja pitkäaikaisesti. Mitä voisit aloittaa tänään, joka kenties on kuukauden, kuukausien tai vuoden päästä iso pino tekoja kohti haluamaasi arkea?

Ehkä se on jogurtti aamupalaksi sen sijaan, että et syö mitään?

Ehkä se on lämpimällä aterialla hedelmän syöminen sen sijaan, että et syö kasvikunnan tuotteita lainkaan?

Ehkä se on iltapäivän tauon pitäminen sen sijaan, että paahdat koko päivän töitä ilman kunnon taukoja?

Mikä se teko voisi olla tänään sulle?

🫶🏼🤍✨🙏🏻

Yksi lempikysymyksistäni. On hyvin yleistä, ett

Yksi lempikysymyksistäni.

On hyvin yleistä, että laitamme valokeilaan sen, mihin emme ole päässeet muutosprosessissamme. Silloin helposti unohdamme ne asiat, mitä kaikkea olemme jo tehneet.

Aika usein jatkotapaamisilla asiakkaat kertovat, mistä puhutuista asioista tai muutoksista ei ole saanut pidettyä kiinni. Usein lausuttuja sanoja ovat myös ”en ole saanut mitään aikaiseksi”. Aika usein tuossa vaiheessa on hyvä pysähtyä sen äärelle, että onko asia aidosti näin vai onko se kenties uskomus, jos ei ole saanut muutettua kaikkia niitä asioita, joita oli ajatellut muuttavansa. Usein rima muutosten suhteen on hyvin korkealla.

Kysymyksillä ”mikä on muuttunut?” ja ”oletko saanut tehtyä kaiken, mitä suunnittelit?” on iso ero. Sen vuoksi en koskaan kysykään jälkimmäistä kysymystä. Ensimmäisen kysymyksen kautta esiin tulevat usein pienetkin muutokset, jotka kertovat, että muutos on lähtenyt käyntiin. Kun hyviä muutoksia löytyy, ihan pieniäkin, kannustaa se jatkamaan meitä matkaa.

Ehkä tänään on hyvä hetki pysähtyä sen äärelle, että minä on muuttunut sinun arjessasi tai työssäsi viimeisen kuukauden aikana? Mitä hyvinvointiasi tai jaksamistasi tukevia asioita olet saanut lisättyä?

Valoa loppuviikkoon! 🤍🫶🏼✨🙏🏻

Ennakointi hyvin syömisen mahdollistajana. 🍇

Ennakointi hyvin syömisen mahdollistajana. 🍇

Melko tyypillinen haaste ravitsemusterapeutin vastaanotolla on se, että säännöllinen syöminen ei toteudu arjessa, vaikka sitä haluaisi. Moni kertoo törmäävänsä toistuvasti siihen, ettei tiedä mitä söisi, mitä kaupasta pitäisi ostaa, eikä ruoanvalmistukselle ole oikein aikaa.

Moni saa merkittävän avun arjen syömiseen seuraavista palasista:

1. Mieti ennakkoon yksi tai kaksi ruokaa, mitä haluat syödä tulevina päivinä. Voisiko ainakin toinen näistä ruoista (ellei molemmat) olla sellainen, jota voisi syödä kahtena tai kolmenakin päivänä. Hyvä reseptityökalu löytyy @kruoka -sivuilta, joissa voi luoda suodattimia sen perusteella, haluaako esim. kasvisreseptejä tai arkiruokia.

2. Tee kauppalista reseptin perusteella. Katso a) mitä kaupasta täytyy ostaa ja b) mitä tulee varmistaa, että löytyy kotoa (yleensä mausteet, öljyt, säilykkeet). Ruokakauppa on arjen syömisen solmukohta. Kauppavalinnoilla mahdollistetaan hyvät valinnat ja kokkausmahdollisuudet myös kotiin.

3. Ruoanvalmistukseen löytyy usein enemmän aikaa, kun aikaa ei tarvitse käyttää kohtiin 1 ja 2. Hyvin yleinen ”hässäkkä”-aika on työpäivien jälkeen, jolloin kaverina on kenties nälkä ja tulevien tuntien aikataulupaine esim. harrastuksiin lähdön vuoksi. Kun ruokaa on tehty kerralla enemmän ja siitä syödään useammin kuin kerran, säästää se ajan toisina päivinä. Ennakoinnilla voit säästää tässä kohdassa merkittävän slotin aikaa.

Etukäteen miettiminen säästää lopulta aika paljon aikaa ja hermoja. Ennakointi auttaa tekemään useammin myös hyviä valintoja. Moni saa hässäkän hetkiin rauhaa ja happea sillä, että päätökset on tehty etukäteen.

Ennakoivia arjen hetkiä jokaiselle! 🍇🫐🍓🍋

Miten hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy kalenter

Miten hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy kalenterissasi?

Tämä kysymys on vastaanotollani melko yleinen, jonka äärelle pysähdymme usein asiakkaiden kanssa. Joskus vastaus voi olla se, että ei oikein mitenkään, tai ei ainakaan riittävästi.

Silloin onkin hyvä hetki lähteä pohtimaan, että millä tavoin omaan kalenteriin ja siten myös arkeen voisi saada lisättyä itselle tärkeitä hyvinvointitekoja.

Hyvinvoinnista huolehtiminen voi näkyä kalenterissa riittävänä tauotuksena, lounastaukoina ja liikuntahetkinä. Se voi näkyä myös siten, että kalenteri ei ole aivan täynnä.

Vastaa alle emojilla, miten hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy sun kalenterissa:
🔥Tauot asiakkaiden tai palavereiden välissä
✨ Lounas-/ruokataukoja
☀️ Liikuntahetkinä
🌿 Huokoisena kalenterina ylipäänsä
🍀 Jollain muulla tavalla, miten?

👇🏻

Load More Follow on Instagram